Lähetetty Aamulehteen 3.11.2016
Sote-uudistukseen liittyy
useita asioita, joiden hyödyllisyydestä voidaan olla montaa mieltä. Yksi näistä
on valinnanvapaus, jonka toivotaan parantavan toimintojen laatua ja helpottavan
hoitoon pääsyä. Toisaalta valinnanvapauden arvellaan jäävän vain isoissa
asutuskeskuksissa asuvien etuoikeudeksi ja hoitopaikan vaihdosten pelätään
sekoittavan potilaan tai asiakkaan asioiden kokonaisvaltaista ymmärtämistä ja
hoitoa.
Valinnanvapaus ja uusien
toimijoiden ilmaantuminen alalle luo väistämättä kilpailua. Asiakkaiden
houkuttelemiseksi tarvitaan siis mainontaa: radio- ja tv-kampanjoita,
lehtimainoksia, ilmaisjakeluja, kahvitilaisuuksia ym. Vaarana on, että sote-toimijoiden muutenkin
rajallisista resursseista merkittävä osa katoaa oman markkinaosuuden
varmistamiseen sen sijaan että niitä käytettäisiin vaikkapa toiminnan
kehittämiseen.
Jotta asiakkaat
pystyisivät valitsemaan sote-palveluiden tuottajan, tarjolla pitäisi olla
vertailevaa tietoa tekijöiden ammattitaidosta, hinnoista, laatukriteereistä,
saaduista tuloksista yms. Valitettavasti tällaista ei ole, ja jos olisikin,
vain pieni osa väestöstä osaisi sitä hakea ja sen omaksua. Suuri osa ihmisistä tulee
tekemään hoitopaikkapäätöksensä käyttäen puskaradiota ja muita perusteita:
palvelu on lähellä, aukioloajat sattuvat sopimaan, tällä viikolla siellä on
tilaa, toimenpiteen jälkeen saa kahvit ja konjakkihömpsyt, pihalta löytyy
parkkitilaa, uusi komea lääkäri tms. Asiakasmäärä voi siis vaihdella viikosta
toiseen, ja samalla kun jossakin näännytään työn alle, toisaalla pyöritellään
peukaloita. Terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden kehittämisen tulisi
kuitenkin olla pitkäjänteistä toimintaa, toimijoiden olisi pystyttävä tekemään
investointeja, henkilökunnan osaaminen olisi varmistettava kunnollisella
perehdyttämisellä ja koulutuksella, ja heille tulisi taata kunnolliset
työsopimukset, joissa tuntimäärä ei heittele sen mukaan miten asiakkaita ovesta
sisään lappaa.
Toinen soteen liittyvä
kummajainen on tehostaminen. Terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin yritetään
soveltaa teollisuuden pelisääntöjä ja asiakkaista on tullut kappaletavaraa,
joiden siirtelyn paikasta toiseen tulee tapahtua mahdollisimman nopeasti. Henkilökuntaa
kannustetaan tehokkuuteen; esimerkiksi eräissä suomalaisissa laboratorioissa
verinäytteitä ottava henkilö saa lisäbonuksia, mikäli hän ehtii ottaa näytteitä
yli neljästäkymmenestä asiakkaasta /päivä. Liukuhihnamaisen toimintamallin käyttäminen niin
tässä kuin muissakin varsin henkilökohtaisissa ja asiakkaita pelottavissa toimenpiteissä
on arveluttavaa, eikä vastaa sote-uudistuksen näkemystä laadukkaasta ja kokonaisvaltaisesta
potilaan huomioon ottamisesta. Siksi toivon, että lyhytjänteinen
kvartaaliajattelu pysyy teollisuudessa, mutta terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa
säilytetään inhimillisyys.